Ihan ite kaadoin..
Näihin hetkiin ja tunnelmiin vanhaa musiikkia tul mieleen:
Stamina:
Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa
Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa
Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika
Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa..
...näillä mennään eikä mikään muutu..
Mutta
dyykkaus piristää aina :)
Henkari tulevaan projektiin,ruukkuja ensi keväälle,sulkapalloja parisuhde-aikaa varten. (kyllä,me pelataan sulkapalloa pihalla aina kun hetken löytää,paitsi huonolla ilmalla ja jos ei oo niska jäykkänä :)) Ihana retro-kannu,sillä tosin levitetty syyslannosta,mutta pestään :)
En tiedä mikä tuo kelta-musta on,tai mihin tuo vyö ja kauha päätyvät,mutta pakkohan ne oli mukaan ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti