Kaikki alkoi siitä,kun olin vuonna käpy työllistettynä Riistaveden kutomossa. Näin jostain kirjasta kuvan,jossa styroksinen pääsiäismuna oli koristeltu paljeteilla. Siis paljetti kerrallaan kiinitetään pienellä neulalla styrox-pohjaan. Taisin tehdäkin sellaisen. Meni pari vuotta ja erehdyin kokeilemaan taas. Tulos oli pakkomielteinen sarjatyö,johon sorrun melkein aina,oli homma mikä tahansa ;D Toisen lapsen odotusaikana tein varmaan sata erilaista paljetti-koristetta. Jälkeenpäin ihmettelen,miten mieskin jaksoi joka viikko käydä Tiimarissa hamstraamassa paljetteja ja neuloja,vuorotyössä ja taloa rakentaessa. Kiitos siitä vieläkin ♥
Iso lasipurkillinen näitä on edelleen jäljellä.
Viimeiset pallot,jotka vailla uutta kotia ja taidan tuon hennon pinkin ja yhden sinisen jemmata omille lapsille. Isommilla tytöillä on omat pallot ollut jo kauan prinsessa-katoksissa koristeena.
Tämä tähti oli todella työläs,kun reunoissa ja kulmissa paljetit oli taitettava,jotta ne sai kauniisti paikoilleen. Silti tein näitä kaksi.
Jopa pieni joulupaketti :) (älkää jättäkö minkään muotoista styroxia minun ulottuvilleni)
Lopulta sekoaminen on niin paha,että tein talonkin,tällä on 15cm korkeutta kattoineen. Katolla on naavaisten risujen lisäksi omia hiuksiani. Vissiin niitä irtosi niin paljon,että pitihän ne jonnekin laittaa ;D
Näitten tekemisestä on aikaa sellaiset 6 vuotta,enkä sen jälkeen ole paljetteja kiinnitellyt mihinkään.
Vaude tosi hienoja! Hyvä laatuista sekoamista sanoisin.Jos minua jokin asia oikein kinnostaa, innostaa niin saatan yölläkin miettiä ja saada ideoita ja uni ei tule silmään vaikka mikä olisi... pitäisi päästä oitis toteuttamaan! ;>
VastaaPoista